Lumiperhonen,
taivaisen
valon lähetti,
kosketti
sydämeni suljettuja portteja,
raotti
niitä läpikuultavilla siivillään.
Hennosti,
hipaisten…
Ujutti
viestin äärettömästä kaipauksestasi,
kosketustesi
palavasta lieskasta,
tunteesi
väkevyydestä.
Ja minä
jäin odottamaan.
Portit
avattuina,
polku
terälehtien peitossa.
Punaisten,
hehkuvien, tuoksuvien…
Kutsua
täynnä.
©
Sylvi Huttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti