SYDÄMENI SISKOLLE

Olin kuuden viikon kypsässä iässä, 

kun olit mulle, serkku, syntymässä. 

Saman pirtin nurkassa uinailtiin 

- päät yhdessä - 

sisariksi kasvettiin. 

Kotikunnaille, 

lapsuuden leikkimaille 

usein unessa jälleen palaan 

ja kun aamuisin arkeen havahdun, 

pettymykseni vaivoin saan salaan. 

Värein kirjaillut kiemurat elämän 

meidät erilleen muuten veivät, 

mutta kotiniemelle takaisin 

tulemasta ne estäneet eivät. 

Nyt sinulle, siskoni, pyyntö on tämä: 

Ethän minua maailmaan yksin jätä? 

Meidän määrä on vanheta yhdessä! 

Kenties elämämme ehtoopuolella 

me harmaapäinä, 

elämän nähneinä 

ja siihen jo kyllästyneinä 

taasen saman pirtin nurkkaan 

nukahdamme - 

päät yhdessä, 

silmät väsyneinä... 

Ja ehkäpä salatun verhon takana 

me joskus taas havahdumme 

päät yhdessä, 

silmät virkeinä... 

Aloittaaksemme alusta jälleen. 

Näin uskothan, 

sydämeni sisko? 

© Sylvi Huttu