Päivä on ihastuttava.
Linnut huiluavat ja räpistelevät pesämme ympärillä.
Viestinviejäni viivyttelee,
unohtuu lepattelemaan sinne sun tänne...
Tiedätkö, aurinko lämmittää tänään minuakin?
Se hurmaa säteillään,
saa minun lohkeilevan sieluni yrittämään.
Olen onnellinen näistä päivistä,
huumaavista hetkistä kanssasi.
Keskustelun kepeydestä,
sanojesi suloisten metten ahmimisesta.
Mutta joskus sinä katoat,
olet äkkiä vain poissa,
häviät etäisyyden suomiin varjoihin...
Käteni eivät ulotu ottamaan sinusta kiinni,
sanani eivät saavuta aistejasi,
sydämeni syke ei kaiu sinun sydämessäsi...
Tuuli, tuo uskottuni, luotettuni, toivoni...
Kantakoon se sinulle viestini,
valpastuttakoon se sinun aistisi
ja herättäköön sydämesi...
© Sylvi Huttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti