Rakkaani...
Valoni...
Ympärilläni
näyttää nyt kirkkaammalta kuin eilen.
Yön
pimenevä hämäryys syötti mieleni ahnaasti hamuaville lonkeroille
kuvia,
joiden
katselemista koetin vältellä parhaani mukaan.
Onneksi
enkelini piteli minua tiukasti sylissään
ja esti pahimmat näyt...
Rakastettuni...
Kaivattuni.
Sinä
rytmität päiväni, siivität yöni.
On
kuin virkistävän suihkun avaisin löydettyäni tekstisi,
koettaessani kuvitella
miltä näytät,
naureskellessani
hassuja otteluksiasi.
Ja
juuri sellaisenhan rakastetun tulee ollakin;
pitää
hyvällä tuulella.
Kunpa
olisinkin ainoasi!
Se
vain on mittaamattomien avaruuksien päässä…
Pelkkä
haave vain…
Silti…
Kainaloosi
haluan,
käpertyä
unohduksiin.
Häivyttää
mielestäni kaiken muun.
Unohtaa,
unohtaa ja unohtaa…
© Sylvi Huttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti