Maailma
pyörii, asiat rullaavat…
Minä
vain en pysy vauhdissa mukana.
En
pyöri, en rullaa…
Kieriskelen
ainoastaan vuoteessani –
minä
uneton, unen ja valveen välimaastossa.
Mietin
sinua, itseäni, meitä.
Vaikka meitä ei
saisi oikeasti olla olemassakaan.
Vai
saisiko?
Kieltääkö
joku?
Kuka?
Olen
astunut liian lähelle aitaa.
Se
polttaa jo näppejäni.
Lanka,
ihoani repivä piikkilanka sihahtaa
kun
kosketan sitä.
Melkein
tunnen sen piikit janoisessa lihassani.
Sieluni,
mieleni, kehoni huutavat.
Sinua…
© Sylvi Huttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti