Linnut
sirkuttavat tänään niin iloisesti.
Virran
juoksukin on riemuisa, kevyt,
ja
auringonsäteet ilakoivat sen aallokossa.
Tuulen
hyväily häivähtää ihollani.
Lempeänä,
pehmoisena,
vastaniitetyn
ruohon tuoksuisena.
Syvyyksien
peto nukkuu harrasta, huoletonta unta.
Kuulin
äänesi tänään.
Odottamatta.
Vahingossa.
Kenenkään
varoittamatta.
Vasta
silloin oivalsin,
että
sinä todellakin olet olemassa.
Oikeasti…
Et
ollutkaan mikään tunnistamaton jälki koneen näytöllä…
Järkytyin…
Sydämeni
karkasi kurkkuun,
teki
monta ylimääräistä volttia
ja
minun oli poistuttava sulattelemaan tapahtunutta.
Toipumaan.
Rinnassa
muljahteli –
siellä
takoivat levottomat sepät.
Vapisin…
Sitten…
Käsittämätön
riemuntunne paisutti rintaani.
Liityin
lintujen lauluun.
Lensin
tuulen siivin.
Keinuin
ja riemuitsin lastuna aaltojen kepeillä laineilla.
Kuulinhan
äänesi tänään…
© Sylvi Huttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti