Oi
jos maailmasta löytyisi yksikin ihminen,
johon
täydesti luottaa!
Jonka
armoille huoletta jättäytyä,
jonka
sanaan ehdottomasti uskoa,
tietäen,
ettei hän koskaan
pettäisi,
valehtelisi,
huiputtaisi,
sahaisi
silmään,
syöttäisi
pajunköyttä…
Mutta
jos, ja kun hänet löydän, Paratiisi on meidän,
Taivas
on laskeutunut lähellemme
eikä
käärme hio hampaitaan salvattujen ovien takana.
Ja
elämän tanssi…
Niin,
se keinuu sylityksin hitaan valssin lailla.
Kauniisti,
pehmoisesti,
sydän
vasten sydäntä.
Kuten
sen oikeasti tulisikin keinua…
Taivas
ja Paratiisi päällekkäin,
kehäkkäin,
sisäkkäin…© Sylvi Huttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti